Hauhian Mylly – Vuosisatojen tarinoita Vaalimaanjoen varrella
Hauhiankosken rannalla, missä vesi soljuu ikiaikaista uomaansa, seisoo yhä ylväänä Hauhian hirsirakenteinen vesimylly. Se ei ole vain rakennus, vaan elävä muistomerkki miehikkäläläisestä sisusta, kekseliäisyydestä ja elämänmenosta. Kun astut turvallista kulkusiltaa pitkin myllyn syleilyyn, jätät nykyajan hetkeksi taaksesi.
Kosken kohinaa ja historian havinaa
Myllyn tarina on kudottu taitavien käsien ja rohkeiden unelmien varaan. Nykyisen rakennuksen nostivat 1881 pystyyn savolainen kirvesmies Petter Lundgren sekä kylän isännät Emanuel Hauhia ja Eerikki Taari. Paikalla oli jauhettu viljaa jo aiemminkin härkinmyllyllä, mutta kerrotaan, että se purettiin 1860-luvulla verotussyistä – tarina, joka muistuttaa suomalaisesta itsepäisyydestä jo vuosisatojen takaa.
Mylly heräsi todelliseen kukoistukseensa Sylvester Mankin aikana (1885–1914). Mankki tunnettiin yritteliäänä myllärinä, joka ei jäänyt luonnon armoille: hän rakensi ovelia patolaitteita yläjuoksulle varmistaakseen, että vesi riitti jauhamaan viljat silloinkin, kun muut myllyt hiljenivät. Maine kantautui kauas, ja viljasäkit matkasivat Hauhialle jopa Virolahden Pihlajasta asti.
Keksintöjä ja sahan sahausta
Mylly kätkee sisäänsä harvinaisia aarteita. Seinien suojasta löytyy pala historiaa: Oskar Frimanin patentoimaa, visakoivusta valmistettua konehihnaa. Se on todiste ajasta, jolloin jokainen ratas ja hihna oli käsityötaidon mestarinäyte.
Myllyn kyljessä seisoo myös vuonna 1939 valmistunut raamisahalaitos, jonka Otto Tohmo rakensi juuri ennen sotavuosien alkua. Toki Sylvester Mankki ehti aloittaa sahaustoiminnan jo 1912, joten sahaushistoriakin on pitkä. Sahassa laitteet lepäävät yhä paikoillaan, aivan kuin ne odottaisivat vain veden virtausta ja seuraavaa tukkia.
Uusi elämä: Juhlia ja muistoja
Tänä päivänä mylly elää uutta kukoistuskauttaan Hauhian suvun huomassa, jonne se palasi vuonna 1950.
Ylämylly: Tunnelmallinen yläkerta on herännyt henkiin juhla- ja näyttelytilana. Sen hirsiseinät tarjoavat ainutlaatuiset puitteet häille, syntymäpäiville tai taiteelle – paikan, jossa puu ja historia hengittävät samaan tahtiin.
Alamylly: Alakerta on parhaillaan kunnostettavana museokäyttöön, jotta tulevatkin sukupolvet voivat nähdä ja tuntea, miten vesi on muuttunut leiväksi.
Tervetuloa aistimaan menneen ajan lumo!
Jos haluat kuulla lisää tarinoita myllyn vaiheista, omistajien värikkäästä joukosta – liikemies Sannesta poliisi Pääskyseen – tai rakennuksen teknisistä yksityiskohdista, nykyinen isäntä Markku Hauhia jakaa mielellään sukukohteensa salaisuuksia.
